perjantai 27. maaliskuuta 2015

O sole mio!

Viime syksyn Pohjois-Italian reissusta jäi vahvasti mieleen muotitietoiset ja puheliaat ihmiset, komeat roomalaisajan rakennukset sekä tietysti (hiilihydraattipitoinen) ruoka. Juoksimme ensin maratonit kuvankauniissa Venetsiassa, jonka jälkeen jatkoimme junalla matkaa Veronan kautta Milanoon.

Venetsia on ainutlaatuinen sadalle saarelle rakennettu kaupunki, jossa vallitsee omanlainen tunnelma. Liikkuminen onnistuu kanavia ja siltoja pitkin. Kartasta ei juurikaan ole hyötyä, sillä sokkeloisessa kaupungissa suuntavaisto häviää hyvin nopeasti. Tuntuu, kun olisi matkannut ajassa satoja vuosia taaksepäin.


Veronassa oli mahdollisuudet käydä ostoksilla ja syödä hyvin. Ostoskatu alkoi amfiteatterin kupeesta ja ostoskassit kädessä saattoi poiketa sivukujalle ihastelemaan Julian parveketta. Kun pääkadulta suuntasi hieman poispäin, löytyi viihtyisiä ravintoloita.




Veronan rauhalliset kadut vaihtuivat Milanon ruuhkaan, jossa ihmisvilinää riitti kerrakseen. Pistäydyimme kahville ja tiramisulle, josta sai maksaa turisti-/suurkaupunkihinnat. Milanossa kahviloiden laatu ja hinnat vaihtelivat suuresti. Gelato sen sijaan oli täydellistä kaikkialla!


Italialainen ruoka perustuu yksinkertaisiin ja laadukkaisiin raaka-aineisiin, jossa laatu korvaa määrän. Italialainen keittiö on yksi maailman tunnetuimpia; pizzaa saa ympäri maailmaa. Yritit ja juustot kuuluvat italialaiseen keittiöön ja koska Italia on niemimaa on selvää, että mereneläviä syödään paljon. Kasviksia käytetään runsaasti. Tuoreus, laatu ja lähituotettu ovat avainsanoja. Siksi alueellisuus on italialaiselle keittiölle ominaista. Raaka-aineet valikoituu sesongin mukaan ja niitä tuotetaan mahdollisuuksien mukaan itse. Italialasista herkuista on helppo pitää ja siksi niitä on myös mukava valmistaa :) Ruokalista näyttää tällä kertaa seuraavalta:


Minipizzat kahdella täytteellä
Minestrone
Orzo-uunipasta
Punajuuririsottoa ja paahdettua parsaa
Oliivi-focaccia


Minipizzat kahdella täytteellä
(4 pientä pizzaa)

Pohja
2 dl riisijauhoja
2 dl spelttijauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
2 tl oreganoa
2 dl vettä
1 rkl oliiviöljyä

Parsakaali-munakoiso pizza



Täytteet:
Munakoisoa
Parsakaalia
Quornrouhetta
Kirsikkatomaatteja
Raejuustoa
Tomaattipyreetä
Parmesania

Herkkusieni-ananas pizza


Täytteet:
Herkkusieniä
Tuoretta ananasta
Punasipulia
Quornrouhetta
Kirsikkatomaatteja
Raejuustoa
Tomaattipyreetä
Parmesania

Tarjoiluun: rucolaa, balsamicoa, valkosipulimurskaa

> Valmista pohja: sekoita kuivat aineet yhteen ja lisää vesi sekä öljy. Jaa taikina neljään osaan ja muodosta niistä pyöreitä pizzapohjia kahdelle leivinpaperilla vuoratulle pellille. Siirrä uuniin ja laita uuni lämpeämään 225 asteeseen. Anna pohjien olla uunissa 5-8 min sen lämmetessä.
> Valmista täytteet: leikkaa ja paista munakoisoa, herkkusieniä ja punasipulia öljytyllä pannulla, keitä parsakaalia suolatussa vedessä, paista quornrouhetta hienonnetun sipulin kanssa öljytyllä pannulla ja käytä runsaasti mausteita (esim. suolaa, mustapippuria, valkosipulijauhetta, korianteria, paprikaa..). Halkaise tomaatit ja pilko ananas.
> Levitä tomaattipyree pizzapohjille, tämän jälkeen kerros raejuustoa ja päälle quornrouhetta. Asettele täytteet ja raasta viimeisenä parmesania päälle. Paista uunissa noin 10 min. Tarjoile tuoreen rucolan, balsamicon ja valkosipulimurskan kanssa.

Vaikka itse sanon, niin lopputulos oli aivan huippu! Pizzat onnistuivat hyvin, pohjasta tuli rapeaa ja täytteistä meheviä. Tuore rucola, balsamico ja valkosipulimurska kruunaavat aterian. Ehkä parasta pizzaa, mitä olen valmistanut tähän mennessä :)


Minestrone
(6 annosta)



3 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
180 g herkkusieniä
1/2 punainen paprika
1/2 vihreä paprika
Noin 50 g fenkolia
2 tomaattia
2 porkkanaa
2 lehtisellerinvartta
150 g hapankaalia
5 rkl tomaattipyreetä
1,3 dl kasvislientä
200 g pakasteherneitä
100-200 g spagettia

Öljyä paistamiseen

Mausteeksi: oreganoa, basilikaa, rakuunaa

> Kuumenna ja öljyä iso wok pannu. Hienonna salottisipulit ja pilko valkosipuli pieneksi. Siirrä pannulle kuullottumaan.
> Viipaloi herkkusienet, paprikat ja fenkoli. Siirrä ensin herkkusienet pannulle ruskettumaan, sitten paprikat ja fenkoli.
> Kuutioi tomaatti, viipaloi porkkana ja lehtiselleri. Siirrä pannulle, lisää joukkoon myös hapankaali ja purista tomaattipyree. Kaada kasvisliemi päälle, mausta ja anna hautua kannen alla hiljalleen kiehuen 25 min.
> Lisää herneet ja spagetti ja anna kiehua hiljalleen vielä noin 8 min.

Minestrone ei voi koskaan mennä pieleen. Jos kotoa löytyy sitruunaa ja sokeria, voisi niitä lisätä vielä tuomaan makua keittoon. Kun päälle vielä raastaa parmesania, voi keitosta nauttia täysin siemauksin. Viime vuoden Italia-reissusta tuli ostettua kotiin mustaa spagettia, joka vilahtaa kuvassa.


Orzo-uunipasta
(4 annosta)



1 munakoiso
250 g orzo-pastaa*
4 porkkanaa
4 varsisellerin vartta
2 pientä tai 1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl tomaattipyreetä
4 dl kasvislientä
1 (luomu)sitruunan kuori
50 g parmesanjuustoa
1 pallo buffalo mozzarellaa
1 tomaatti

Oliiviöljyä paistamiseen

Mausteeksi: suolaa, mustapippuria, timjamia, (oreganoa)

> Laita uuni lämpeämään 200C.
> Poista munakoisosta päät ja viipaloi. Leikkaa halutessasi viipaleet puoliksi tai neljään osaan. Paista öljytyllä pannulla, kunnes ovat pehmenneet. Ripottele paistaessa päälle suolaa.
> Mittaa pasta uunivuokaan ja sekoita munakoisot joukkoon.
> Kuori ja paloittele porkkana, pilko lehtiselleri ja hienonna sipulit. Paista porkkanaa ja lehtiselleriä öljytyllä pannulla muutama minuutti, lisää sipulit ja anna kuullottua. Lisää tämän jälkeen pannulle tomaattipyree ja kasvisliemi, anna hautua 3 min. Kaada seos uunivuokaan pastan ja munakoisojen sekaan.
> Huuhtele ja kuivaa sitruuna, raasta kuori ja sekoita uunivuokaan pastan joukkoon. Raasta parmesanjuusto, pilko mozzarella pienemmäksi ja siirrä uunivuokaan. Sekoita. Viipaloi tomaatti ja aseta pastan päälle. Paista uunissa 40 min, anna hetken vetäytyä ja tarjoile!

Aivan ihanaa uunipastaa! Tämä oli ensimmäinen kerta kun maistoin orzo-pastaa ja ihastuin saman tien. Maistuu pastalta mutta muistuttaa rakenteeltaan ja ulkonäöltään riisiä. Tämän reseptin poimin tammikuussa Helsingin Sanomista ja ilokseni sain lukea, että resepti on alunperin Yotam Ottolenghin keittokirjasta Plenty more, joka on ollut hankintalistallani jo tovin. Kirja menee saman tien tilaukseen!

* Orzo muistuttaa ulkonäöltään riisinjyviä. Sitä saa ostettua isommista marketeista.

 
Punajuuririsottoa ja paahdettua parsaa
(4 annosta)



2 dl mustaa riisiä
300 g punajuurta
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
3,5 dl vettä
2-3 rkl balsamicoa
1/2 sitruunan mehu
2 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2 rkl ravintohiivahiutaleita

1 nippu parsaa

> Laita riisit likoamaan muutamaksi tunniksi ennen valmistamista, jotta keittoaika lyhenee.
> Raasta punajuuret ja hienonna sipulit. Öljyä pannu ja kuullota ensin sipuleita siinä. Lisää liotetut ja huuhdellut riisit sekä punajuuriraaste ja kaada vesi päälle. Anna hautua kannen alla hiljalleen kiehuen puolisen tuntia. Mausta balsamicolla, sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla ja jatka keittämistä 30 min. Lisää ravintohiivahiutaleet ja ota pannu pois liedeltä.
> Poista parsoista kanta, voitele öljyllä ja ripottele päälle suolaa. Kuumenna parilapannu ja paahda niitä 3-5 min/puoli. Tarkista kypsyys. Rouhi mustapippuria ja ripottele halutessasi chiasiemeniä päälle.

Pienellä riskillä nimesin tämän risotoksi, sillä aitoa risotto kuuluisi valmistaa tietyistä riisilajikkeista. Oikeaoppinen valmistustapa myös eroaa tämän reseptin menetelmästä, nimittäin riisiä kuuluisi ensin kuullottaa pannulla öljyssä, jonka jälkeen nestettä tulisi lisätä vähitellen sitä mukaan, kun se haihtuu. Risottoriisistä saakin erinomaista risottoa, mutta koska kaapista löytyi mustaa riisiä ja punajuurta, päätin käyttää niitä raaka-aineita. Ja oikein hyvää tästä tuli, varsinkin parsojen kanssa, nehän kuuluvat kevääseen! Parsat ovat mielestäni paremman makuisia paahdettuna kuin keitettynä. Haastavaa niissä on saada kypsyysaste optimaaliseksi. Harjoitus tekee mestarin.. :)



Oliivi-focaccia


Taikina
6 dl sämpyläjauhoja
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
1/2 dl siemeniä (esim. auringonkukan- ja pinjansiemeniä)
3 dl lämmintä vettä (42C)
2 tl oliiviöljyä

Täyte
10 kpl oliivia
Oliiviöljyä voiteluun
Karkeaa suolaa
Rosmariinia

> Sekoita taikinan kuivat ainekset yhteen. Lisää 42 asteinen vesi ja oliiviöljy. Vaivaa taikinaa käsin ja lisää tarvittaessa vielä vähän jauhoja, kunnes taikina irtoaa käsistä. Jätä lämpimään ja vedottomaan paikkaan liinan alle kohoamaan puoleksi tunniksi.
> Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Halkaise oliivit ja painele niitä pintaan. Voitele taikina oliiviöljyllä ja ripottele mausteita ja yrttejä päälle. Jätä kohoamaan vielä 30 min.
> Lämmitä uuni 200C ja paista leipää uunissa 20 min.

Leipä kohosi hyvin ja maistui Italialle! Focaccia on tyypillisesti litteä leipä, joten isompi vuoka olisi ollut tähän taikinamäärään sopivampi. Tuoreita yrttejä on tietysti vielä parempi käyttää, jos niitä on saatavilla. Päälle voi oikeastaan laittaa mitä kasviksia tai yrttejä vaan, tai vaikka hedelmiä, joten tämä leipä taipuu moneen. Tämän reseptin bongasin Chocochilin blogista, vähän sitä muunnellen. Tekeminen on helppoa, mutta aikaa siihen kannattaa varata 1,5h. Itse laitoin herätyskellon aikasin soimaan, jotta tuoreen leivän tuoksu ehtisi vallata keittiön ennen töihin menoa.. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti